Joensuun rauhanryhmän logo

Joensuun rauhanryhmä

viestit (at) joensuunrauhanryhma.org

VARPARANTA – RAUHAA RAJOILLE!

Pentti StraniusKuva: Katri Kaselius
1. elokuuta 2010, kello 14.24 - Pentti Stranius / KU VERKKOLEHDEN BLOGISTI

Kohta on taas Hiroshiman ja Nagasakin vuosipäivä. Elokuun alussa putosivat atomipommit Nipponin saarilla. Vain 65 vuotta erottaa meidät järkyttävästä kansanmurhasta, joka olisi hyvinkin voitu välttää – II maailmansodan lopputuloksen kannalta japanilaisten joukkoteurastuksella ei ollut mitään merkitystä, ei tottavie.

Varparannan Rauhanakatemian vuosittaiset kokoontumiset osuvat sopivasti heinä-elokuun vaihteeseen. Aikaisempina vuosina on oikeastikin kokoonnuttu Kontiolahden Varparannan työväentalolla ja uiskenneltu Höytiäisessä. Nyt akatemia on siirtynyt jo toista kertaa Joensuuhun. Varparannan syntyhistoriaan ovat vaikuttaneet niin joensuulaiset kuin oululaiset kesänviettäjät Varparannassa…

Varparanta 2010

Varparannan Rauhanakatemia kokoontui 8. kertaa heinä-elokuun vaihteessa – Joensuun Työttömien talolla, Niinivaaralla. Yleisöennätys ei ollut hellekesänä vaarassa, parhaimmillaan vain n. 30 kuulijaa oli saapunut eri puolilta Suomea alustuksia arvioimaan, keskustelemaan, syömään ja saunomaan.

Varparannan ”taso” on silti pysynyt koko ajan korkealla. Vain päteviä luennoitsijoita kutsutaan. He ovat eri alojen ”rauhan” tai rauhantutkimuksen asiantuntijoita. Kysymys ei ole puoluepolitiikasta, ei tippaakaan, vaan ”akatemia” on yhdistänyt niin teologeja, vasureita, vihreitä kuin anarkisteja ja kommunistejakin. Tosin, rehellisyyden nimessä, nuoria on ollut aina suhteettoman vähän.

Lehtori Jouko Jokisalon kirja HISTORIAN LISÄLEHTIÄ pitäisi sisällyttää kaikkien koulujen, yläasteen tai lukioiden opetusohjelmaan. Se paikkaa virallisen historiatulkinnan ja oppikirjojen aukkoja aivan käsittämättömän perusteellisella tavalla. Kun Joukoa kuuntelee – kuten nyt Rauhanakatemiassa – tuntee koko ajan oppivansa uutta, kokevansa ahaa-elämyksiä. Joukon alustus Varparannassa ( ”Tulevaisuudella on pitkä menneisyys: länsi, kolmas maailma ja globaalihistoria”) avasi pitkän aikajanan kolonialismia – myös sitä, miten länsi ja EU tätä menneisyyttä yhä tulkitsee ja jatkaa käytännön tasolla. Historiaa katsotaan yhä Brysselistä eikä Afrikan sarvesta. Demokratiaa ja hyvinvointia yhä viedään eikä kukaan muistele mieluusti orjakauppaa tai Algerian sisällissodan kauheuksia, Kongosta ja Belgian kuninkaasta Leopoldista puhumattakaan.

Kirjailija Jani Saxell (”Aktivismin ja optimismin USA”) esitteli uutta kirjaansa VAIHTOEHTOINEN USA ja kertoi matkakokemuksistaan rapakon takana. Jani on etsinyt ns. toisen Amerikan ja sen ihmiset, haastatellut n. 50 aktivistia ja iloinnut heidän kanssaan vastarinnan kasvusta, vaihtoehtoisen elämäntyylin etsiskelyistä. Joensuulaislehtori Roy Goldblatt kommentoi alustusta. Hänen, entisen New Yorkissa kasvaneen nuorukaisen ja nykyisen Amerikan kirjallisuutta hyvin tuntevan tuitkijan näkemys oli pessimistisempi: pienet ovat vaihtoehtoväen piirit! Öisinajattelija yhtyi paljolti Royn näkemyksiin – itsekin samat johtopäätökset toisesta ihmeellisestä suurvallasta tehneenä. Ei Venäjänkään vaihtoehtoväki Garri Kasparovin ja Eduard Limonovin johdolla suuria joukkoja kadulle kokoa. Mutta aivan ilmeisesti Janin kirjavinkki - Howard Zinnin A PEOPLE´S HISTORY OF USA – on tutustumisen arvoinen opus.

Oli muutenkin miellyttävää kuulla Jani Saxellin nuorta optimismia tihkuva alustus . Kaiken sen negatiivisen ”globaalikapitalismikritiikin” keskellä on mukava havaita, että vaihtoehotja rakennellaan ja esimerkiksi Afganistanin ja Irakin sodanvastainen mielipide on kuitenkin Amerikassa leviämässä. Jani suhtautui myös Obaman presidenttiyyteen edelleen hyvin positiivisesti. Kysymys siitä hajoittaako Obama Amerikan kuten Gorbatshov Neuvostoliiton, jäi avoimeksi…

Ohjelmassa oli myös toimittaja Marjaliisa Siiran alustus aiheesta ”Uusia tuulia ja vastatuulia Latinalaisessa Amerikassa”, jota en ehtinyt kuuntelemaan. Lieksan Luova-keskuksen toiminnanjohtaja Inka Kivi pohjusti keskustelun suomalaisesta nykykirjallisuudesta, jossa ”toiseus”, kuolema (Veikko Huovisen POJAN KUOLEMA) ja maahanmuuttajien kokemukset ( RYSSÄNÄ SUOMESSA) saivat aikaan vilkkaan mielipidevaihdon. Erityisesti jäivät mieleen erikoiset ”lehtikuva”-tarinat, joissa jokainen sai osallistua rauhankirjallisuus-teemaan ihan omasta näkökulmastaan.

Ja lopuksi: mikäpä olisi ollut parempi lopetus Rauhanakatemian lauantai-illan seminaarille kuin Teema-television Dalton Trumbo -dokumentti ja hänen ohjaamansa SOTILASPOIKA.

Joensuun virallinen Öisinajattelija

Sivustoa on viimeksi päivitetty 4. huhtikuuta 2018. Ilmoita ongelmista: kirsti.era / ät gmail.com