Joensuun rauhanryhmän logo

Joensuun rauhanryhmä

viestit (at) joensuunrauhanryhma.org

Saksalaisten vaikuttajien vetoomus: Taas sota Euroopassa? Ei meidän nimissämme!

Ukrainan kriisi - Alkuperäinen teksti

Kukaan ei halua sotaa. Mutta Pohjois-Amerikka, Euroopan unioni ja Venäjä kulkevat väistämättä sitä kohti, mikäli ne eivät pysty lopullisesti pysäyttämään uhkan ja vastauhkan tuhoisaa kierrettä. Kaikki eurooppalaiset, venäläiset mukaan luettuina, kantavat yhdessä vastuuta rauhasta ja turvallisuudesta. Harhapolut välttää vain se, joka ei päästä tätä päämäärää silmistään.

Ukraina-konflikti osoittaa, ettei himoa valtaan ja ylivaltaan voida voittaa. Vuonna 1990, kylmän sodan lopussa, me kaikki toivoimme sitä. Mutta liennytyspolitiikan menestykset ja rauhanomaiset vallankumoukset ovat saaneet meidät unisiksi ja huolimattomiksi. Niin idässä kuin lännessäkin. Amerikkalaisten, eurooppalaisten ja venäläisten johtoajatus, ettei välien anneta enää koskaan kiristyä sodan asteelle, on nyt kadoksissa. Muuten Venäjän kannalta uhkaavalta vaikuttava lännen levittäytyminen itään ilman samanaikaista yhteistyön syventämistä Moskovan kanssa ei ole selitettävissä, kuten ei myöskään Putinin suorittama Krimin liittäminen vastoin kansainvälistä oikeutta.

Tänä mantereen kannalta suuren vaaran hetkenä Saksa on erityisvastuussa rauhan säilyttämisestä. Ilman Venäjän kansan valmiutta sovintoon, ilman Mihail Gorbatšovin kaukokatseisuutta, ilman läntisten liittolaistemme tukea ja ilman silloisen liittohallituksen harkitsevaista toimintaa Euroopan jakoa ei olisi saatu loppumaan. Saksan rauhanomaisen yhdistymisen salliminen oli voittajavaltojen suuri, järjen sanelema ele. Päätös, jolla on historiallista ulottuvuutta. Taakse jätetystä jaosta piti syntyä vankka eurooppalainen rauhan ja turvallisuuden järjestys Vancouverista Vladivostokiin, kuten kaikki ETYK-valtioiden 35 valtion- ja hallituksen päämiestä marraskuussa 1990 ”Pariisin uuden Euroopan peruskirjassa” sopivat. Yhdessä sovittujen periaatteiden ja ensimmäisten konkreettien toimien pohjalta piti perustaa ”yhteinen eurooppalainen koti”, jossa kaikki osallistujavaltiot saisivat kokea samanlaista turvallisuutta. Tätä sodanjälkeisen politiikan päämäärää ei ole tähän päivään mennessä saavutettu. Ihmiset joutuvat taas pelkäämään Euroopassa.

Me allekirjoittaneet vetoamme Saksan liittohallitukseen, jotta se kantaisi vastuunsa rauhasta Euroopassa. Tarvitsemme uutta liennytyspolitiikkaa Eurooppaan. Se onnistuu vain kaikille yhtäläisen turvallisuuden perustalla sekä tasavertaisten ja molemminpuolisesti kunnioitettujen kumppaneiden voimin. Saksan hallitus ei lähde millekään erityistielle, jos se juuri tässä tilanteessa edelleenkin pyrkii maltillisesti dialogiin Venäjän kanssa. Venäläisten turvallisuudentarve on yhtä legitiimi ja selvä kuin saksalaisten, puolalaisten, balttien ja ukrainalaistenkin.

Me emme saa työntää Venäjää pois Euroopasta. Se olisi historiatonta, mieletöntä ja vaarallista rauhalle. Vuoden 1814 Wienin kongressista lähtien Venäjä on kuulunut Euroopan tunnustettuihin suurvaltoihin. Kaikki, jotka ovat yrittäneet muuttaa sitä väkivalloin, ovat kokeneet verisen epäonnistumisen – viimeksi suuruudenhullu Hitlerin Saksa, joka vuonna 1941 lähti murharetkelle alistaakseen myös Venäjän.

Vetoamme Saksan liittopäivien kansanedustajiin, että he kansan valitsemina poliitikkoina ottavat tilanteen vakavuuden huomioon ja pitävät tarkkaavaisesti silmällä myös liittohallituksen velvollisuutta rauhaan. Joka rakentaa vain viholliskuvia ja puuhaa yksipuolisilla syyllisyyden osoitteluilla, kärjistää jännitystä aikana, jolloin pitäisi antaa liennytyksen merkkejä. Saksan poliitikkojen johtoaiheena pitää olla mukaan ottaminen eikä ulossulkeminen.

Vetoamme tiedotusvälineisiin ja niiden velvollisuuteen selostaa asioita ennakkoluulottomasti ja vakuuttavammin kuin tähän asti. Pääkirjoitukset ja kommentaattorit demonisoivat kokonaisia kansoja kunnioittamatta riittävästi niiden historiaa. Jokainen ulkopoliittisesti kokenut journalisti ymmärtää venäläisten pelon, että vuodesta 2008 NATO-jäseniksi kutsutuista Georgiasta ja Ukrainasta tulisi liittoutuman jäseniä. Kyse ei ole Putinista. Valtionpäämiehiä tulee ja menee. Kyse on Euroopasta. Kyse on siitä, että ihmisten ei tarvitsisi taas pelätä sotaa. Vastuullinen, lujaan tutkimukseen perustuva selvitys voi auttaa tätä paljon.

Lokakuun kolmas vuonna 1990, Saksan yhtenäisyyden päivänä liittopresidentti Richard von Weizsäcker sanoi: ”Kylmä sota on voitettu. Vapaus ja demokratia on pian toteutettu kaikissa valtioissa… Nyt ne voivat tiivistää suhteitaan ja vahvistaa niitä organisatorisesti niin, että siitä voi tulla ensi kertaa yhteinen elämän ja rauhan järjestys. Euroopan kansoilla alkaa siten aivan uusi kappale historiassaan. Sen päämäärä on yhteiseurooppalainen yhdistyminen. Se on valtava päämäärä. Voimme päästä siihen, mutta voimme myös epäonnistua. Olemme selvän valinnan edessä: joko Eurooppa yhdistetään tai vajoamme tuskallisten historiallisten esimerkkien mukaisesti takaisin nationalistisiin vastakkaisuuksiin.”

Ukrainan konfliktiin asti luulimme olevamme Euroopassa oikealla tiellä. Richard von Weizsäckerin muistutus on tänään, neljännesvuosisata myöhemmin, ajankohtaisempi kuin koskaan.

Allekirjoittajat:
Mario Adorf, näyttelijä,
Robert Antretter, ent. kansanedustaja liittopäivillä
Prof. Dr. Wilfried Bergmann, varapresidentti, Alma Mater Europaea
Luitpold Prinz von Bayern, Königliche Holding und Lizenz KG
Achim von Borries, ohjaaja ja käsikirjoittaja
Klaus Maria Brandauer, näyttelijä, ohjaaja
Dr. Eckhard Cordes, Saksan talouselämän itätoimikunnan puheenjohtaja
Prof. Dr. Herta Däubler-Gmelin, liittovaltion oikeusministeri
Eberhard Diepgen, ent. Berliinin ylipormestari
Alexander van Dülmen, pääjohtaja, A Company Filmed Entertainment AG
Stefan Dürr, toimitusjohtaja ja johtokunnan puh.joht., CEO Ekosem-Agrar GmbH
Dr. Erhard Eppler, ent. liittovaltion kehitys- ja yhteistoimintaministeri
Prof. Dr. Dr. Heino Falcke, rovasti eläkkeellä
Prof. Hans-Joachim Frey, Dresdenin Semper-oopperajuhlien hall. pj.
Pater Anselm Grün, pappi
Sibylle Havemann, Berliini
Dr. Roman Herzog, ent. liittopresidentti
Christoph Hein, kirjailija
Dr. Dr. h.c. Burkhard Hirsch, ent. liittopäivien varapuheenjohtaja
Volker Hörner, akatemian johtaja, eläkkeellä
Josef Jacobi, ekoviljelijä
Dr. Sigmund Jähn, ent. avaruuslentäjä
Uli Jörges, toimittaja
Prof. Dr. Dr. h.c. Margot Käßmann, Saksan kirkkoneuvoston ent. pj., piispa
Dr. Andrea von Knoop, Moskova
Prof. Dr. Gabriele Krone-Schmalz, ent. ARD:n kirjeenvaihtaja Moskovassa
Friedrich Küppersbusch, toimittaja
Vera Gräfin von Lehndorff, taiteilija
Irina Liebmann, kirjailija
Dr. h.c. Lothar de Maizière, ent. osavaltion pääministeri
Stephan Märki, Bernin teatterin intendentti
Prof. Dr. Klaus Mangold, puheenjohtaja, Mangold Consulting GmbH
Reinhard und Hella Mey, lauluntekijöitä
Ruth Misselwitz, Pankowin evankelinen kirkkoherra
Klaus Prömpers, toimittaja
Prof. Dr. Konrad Raiser, Kirkkojen ekumeenisen maailmanneuvoston ent. pj.
Jim Rakete, valokuvaaja
Gerhard Rein, toimittaja
Michael Röskau, ent. apulaisosastopäällikkö
Eugen Ruge, kirjailija
Dr. h.c. Otto Schily, ent. liittovaltion sisäasiainministeri
Dr. h.c. Friedrich Schorlemmer, evankelinen teologi, kansalaisoikeusaktivisti
Georg Schramm, kabarettitaiteilija
Gerhard Schröder, ent. liittokansleri
Philipp von Schulthess, näyttelijä
Ingo Schulze, kirjailija
Hanna Schygulla, näyttelijä, laulaja
Dr. Dieter Spöri, ent. talousministeri
Prof. Dr. Fulbert Steffensky, katolinen teologi
Dr. Wolf-D. Stelzner, toimitusjohtaja, WDS-Institut für Analysen in Kulturen mbH
Dr. Manfred Stolpe, ent. osavaltion pääministeri
Dr. Ernst-Jörg von Studnitz, ent. suurlähettiläs
Prof. Dr. Walther Stützle, ent. puolustusministeriön valtiosihteeri
Prof. Dr. Christian R. Supthut, ent. johtokunnanjäsen
Prof. Dr. h.c. Horst Teltschik, ent. liittokanslerin turvallisuus- ja ulkopoliittinen neuvonantaja
Andres Veiel, ohjaaja
Dr. Hans-Jochen Vogel, ent.liittovaltion oikeusministeri
Dr. Antje Vollmer, Saksan liittopäivien ent. varapuheenjohtaja
Bärbel Wartenberg-Potter, ent. Lübeckin piispa
Dr. Ernst Ulrich von Weizsäcker, tieteenharjoittaja
Wim Wenders, ohjaaja
Hans-Eckardt Wenzel, lauluntekijä
Gerhard Wolf, kirjailija, kustantaja
Suomennos Tapani Kaakkuriniemi, Jouko Jokisalo ja Ilona Nykyri

Sivustoa on viimeksi päivitetty 16. marraskuuta 2017. Ilmoita ongelmista: kirsti.era / ät gmail.com