Joensuun rauhanryhmän logo

Joensuun rauhanryhmä

viestit (at) joensuunrauhanryhma.org

NATO, NATO, NATO - KESKUSTELUA SUOMEN TURVALLISUUSPOLITIIKASTA JOENSUUSSA 2.2.08

Natosta kirjoitetaan ja kuiskitaan kulisseissa – tai sitä propagoidaan korulausein Max Jakobssonin suulla ja päällä valtamediassa. Paljon vähemmän keskustellaan asiallisesti ja julkisesti. Tätä puutetta korjattiin 2.helmikuuta, viime lauantaina Joensuun Rauhanryhmän aloitteesta. Joensuun kaupunginkirjaston Muikku-saliin kokoontui kolmisenkymmentä henkeä tenttaamaan turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa, maanpuolustuskorkeakoulun dosenttia Pekka Visuria – ja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaa, joensuulaista kansanedustajaa Pekka Ravia. Pekat olivat valmistautuneet tilaisuuteen huolella. Mietinnöt oli luettu, mutta tulkinnat poikkesivat toisistaan.

Keskustelutilaisuudessa pohdittiin sitä millainen sotilasorganisaatio Nato nykypäivänä todella on. Onko se - tai asevarainen turvallisuus yleensä ydinaseiden ja ympäristökriisien aikakaudella vastaus globaaliin uhkiin. Keskustelussa kritisoitiin ns. Naton turvallisuustakuita: ketä vastaan Suomi lopultakin niitä tarvitsee, kun konfliktit ja väkivaltauhat ovat keskittyneet pääosin Lähi-Itään tai eteläiseen Aasiaan? Onko Venäjä nykyoloissa edes varteenotettava uhka kun sen puolustuspotentiaali, armeija ja sotilasmäärärahat ovat vain murto-osa USA:n potentiaalista – tai ehkä viidesosa EU:n potentiaalista? Ja mihin sotilasliittoa tarvitaan, kun Pohjois-Euroopassa, Itämerellä ja Suomen ja Venäjän rajalla vallitsee vakaa rauhantila. Joensuulaisyleisö epäili myös sitä, kuinka onnistuneita viime vuosien Nato-operaatiot ovat olleet ja olisiko Suomella enemmän turvallisuuspoliittisia vaikutusmahdollisuuksia lähirajoilla pohjoismaissa, EU:ssa tai YK:ssa.

Yleisökommenttien perussävy oli Joensuussa hyvin Nato-kriittinen, kuten on yleinen mielipide Suomessa muutenkin. Pekka Visurin mukaan tämä mielipide ei ole muuttunut miksikään viimeisen vuosikymmenen aikana. Natoon liittymistä vastustaa koko ajan reilusti 2/ 3 vastaajista, kaikista suomalaisista. Nato-kriittisten argumentit ovat jatkuvasti samat: suomalaisten ei haluta kuolla kaukomaiden kriisipesäkkeissä – USA:n hegemonia Natossa on aivan liian selvä – ”Venäjä-uhka” koettaisiin tuntuvampana Natossa kuin sen ulkopuolella.

Pekka Ravi nojasi Nato-arvioissaan pääosin viime vuoden lopulla julkaistuihin Ulkopoliittisen instituutin ja ulkoasiainministeriön raportteihin, joita Pekka Visuri puolestaan kritisoi tarkoitushakuiseksi mielipiteenmuokkaukseksi. Hän tuntui arvostavan paljon enemmän valtion rahoittaman Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vuosittaista mielipidetutkimusta ja mittausta, jonka Nato-kriittinen grafiikka pysyy lähimain muuttumattomana. MTS:n raportteja on ilmestynyt jo 1960-luvulta saakka, mutta julkisuudessa niitä siteerataan kovin harvoin.

Nato ja yleinen asevelvollisuus

Suomessa on voimassa yleinen asevelvollisuus, jonka suorittaa nykyisin ikäluokasta hieman alle 80 %. Nato-maista esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa tuo prosenttiluku on vain noin 20 %. Onkin paradoksi, että monet armeijan kantahenkilökuntaan kuuluvat vannovat yleisen asevelvollisuuden ja oman maanpuolustuksen nimiin, mutta ovat silti Nato-myönteisiä. Toisia kantaupseereja juuri nämä prosenttiluvut pelottavat.

Pekka Visurin mukaan Nato ja yleinen asevelvollisuus ovat huonosti yhteen sovitettavissa. Nato-maissa ei juuri keskustella enää mistään turvatakuista, vaan enemmänkin velvollisuuksista: miten saada enemmän joukkoja Afganistaniin. Äänensävy alkaa olla aika kireä kun Yhdysvallat vaatii liittolaisiltaan kalustoa ja lisäjoukkoja ja moittii näitä siitä, että pitävät vielä yllä kylmän sodan aikaista vanhakantaista asevelvollisuusarmeijaa Euroopassa . Tätä modernia ja ns. ”rehellistä sodankäyntiä” tukevaa propagandaa ovat tiedotusvälineet tulvillaan, ja siihen on reagoitukin monissa Euroopan maissa. Meillä siihen ei juuri viitata. Jopa niinkin ison maan kuin Saksan hallitus on aika tiukoilla USA:n painostuksen alla.

Nato-operaatioiden rahoittaminen ja niihin osallistuminen maksaa Visurin mielestä aina ylimääräistä rahaa, joka on pois oman armeijan, alueellisen puolustuksen varustamisesta. Niinpä pienet Nato-maat lopettavat tai supistavat oman aluepuolustuksensa minimiin ja kiinnittyvät niin sanotusti Nato-sateenvarjon alle. Kun Nato on sitten mukana konflikteissa, ei täysjäsenten kannalta olekaan enää kysymys mistään vapaaehtoisuudesta. Nato-jäsenmaana on pakko osallistua. Tätä ei pitäisi unohtaa, painotti Visuri Joensuussa.

Pentti Stranius, Joensuu

Sivustoa on viimeksi päivitetty 16. marraskuuta 2017. Ilmoita ongelmista: kirsti.era / ät gmail.com